Saara Hanhela

  • Etusivu
  • Saara
  • Yhteys
  • Blogi
  • Videot

Yhteiskuntatieteilijä työelämässä

Kävin tänään puhumassa Kuopion Lyseon lukiolla siitä, miltä yhteiskuntatieteilijän työelämä voi näyttää. Odotin intiimiä luokkatilaa ja pienen ryhmän kanssa mukavaa porinatuokiota. Puheenvuoro olikin jo etukäteen niin suuren suosion saanut, että pidin sen juhlasalissa kymmenille kakkosluokkalaisille. #success

Kyselin viikonloppuna Linkkarissa, mitä mielleyhtymiä ihmisille tulee mieleen yhteiskuntatieteilijöistä. Aloitin tämän päivän esitykseni niillä. Sanapilveen on koottu sanoja, joita kommenteissa ilmeni. Tässä blogi-tekstissä on joitain nostoja tämän päivän esityksestä, koko esitys löytyy näppärästi tämän linkin takaa.

Miksi valitsin yhteiskuntatieteet?

Aloitin opinnot Kuopion yliopistossa vuonna 2008. Ei ole yhtä syytä sille, miksi alunperin valitsin tai päädyin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä. Joka tapauksessa lukion jälkeen vietettyjen kahden välivuoden päätteeksi opiskelemaan pääseminen tuntui huikealta – ja sitähän se olikin!

Neljä tekijää, joiden olen tunnistanut vaikuttaneen valintaani:

  1. Aiempi ”menestys” yhteiskuntaopissa
    Sain hyviä numeroita yläkoulussa & lukiossa, kirjoitin reaalissa yhteiskuntaopin. Ajattelin, että minulla on luontaista taipumusta ymmärtää näitä asioita.
  2. Kiinnostus ihmisiä ja sosiaalisia suhteita kohtaan
    Olen aina kokenut pääseväni hyödyntämään vahvuuksiani ihmisten kanssa. Asiaa selviteltyäni ymmärsin, että yhteiskuntatieteilijänä tätä vahvuutta voisi päästä toteuttamaan.
  3. Yliopistokoulutus
    Kun välivuosien jälkeen hain tosissani opiskelemaan, pääsin myös amk:iin opiskelemaan sosionomiksi. Valitsin kuitenkin yliopistokoulutuksen, ajattelin sen olevan arvostetumpi tutkinto.
  4. Sattuma
    Hain moneen paikkaan opiskelemaan lukion jälkeen. Minulle ei ollut selvää, mikä opinalani tulisi olemaan. Silloinen poikaystäväni opiskeli jo Kuopiossa, joten tuntui luontevalta aloittaa opinnot Kuopion yliopistossa, kun olin sinne päässyt sisään.

TOP 5 opit työelämästä

Kokosin puheenvuorooni tärkeimpiä oppeja tähän saakka. Nuorten kanssa koen vastuullisuutta myönteisen tulevaisuuskuvan rakentamisessa. Tavoitteena on hälventää mahdollista ahdistusta ja piirtää myönteistä kuvaa työelämästä.

Tässä oma TOP 5, ei tärkeysjärjestyksessä:

  1. Kaikesta kokemuksesta on aina hyötyä.
    Tämä on aika lattea sanonta, mutta pätee hyvin. Aina sen surkeimman nakin tai ärsyttävimmän hanttihomman kohdalla ei tunnu, että siitä olisi hyötyä, mutta onpa mukava jälkikäteen huomata syy-seuraus -suhteita. Ja niitä tulee varmasti!
  2. Luottamustoimet ja vapaaehtoistyö on työkokemuksen rinnalla arvokasta pääomaa.
    Tämä ilmenee omalla kohdallani erityisen hyvin. Tänään kuitenkin sanoin, että jos omaan persoonaan ei esim. luottamustoimet sovi, ei pidä ajatella, että olisi jotenkin huonompi. Sitten kannattaa vaan miettiä, missä ne omat verkostot on.
  3. Tutkinnolla pääsee käsiksi työelämään, omilla mielenkiinnon kohteilla muokataan työelämästä mieluisaa.
    Pitkään pelkäsin valinneeni väärän tutkinnon, josta en saa mitään irti työelämään. Ihan turhaa. Omia mielenkiinnon kohteita seuraamalla olen saanut tehdä jo vaikka mitä siistejä juttuja! Yhteiskuntatieteet mahdollistaa monenlaiset työurat.
  4. Elämänmyönteisyys, avoin suhtautuminen asioihin ja ihmisiin auttaa eteenpäin.
    Elämässä ylipäänsä ei ole ikinä haittaa siitä, että on mukava toisille ja lähtökohtaisesti suhtautuu asioihin uteliaasti.
  5. Työelämä imaisee helposti mukaansa. Tärkein taito on oppia huolehtimaan omasta hyvinvoinnista.
    Tästä voisin saarnata useammankin päivän. Mutta kyllä se niin menee, että ensin tulee hyvinvointi ja sitä seuraa menestys. Ja menestys tässä tarkoittaa omaa kokemusta onnistumisesta.
Päivän fiilis Lyseon lukiolla.

On ihanaa olla yhteiskuntatieteilijä!

Sellanen lista jäi vielä tekemättä, jossa kiteyttäisin ajatukset siitä, mitkä asiat yhdistää yhteiskuntatieteilijöitä ja heidän työuriaan. Se sopisi minusta tällaiseen alaesittelyyn loistavasti. Ehkä seuraavaan toteutan sitten sen. 😉

Jos kiinnostaa enempi, mitä olen duunaillut työelämässä ja luottamustoimissa, tästä pääset portfoliooni ja tästä CV:hen.

Ja hei, jos sulle tarjoutuu tilaisuus käydä puhumassa omasta alastasi ja työelämästäsi nuorille, käytä tilaisuus! Tän pitäis olla meidän kaikkien yhteinen tehtävä.

Saara, ylpeä yhteiskuntatieteilijä

Viimeisimmät artikkelit

  • Lisää intoa asukasosallisuuteen 7.1.2021
  • Hengitä hyvä ihminen 16.12.2020
  • Ilmastoahdistuksesta ilmastoinnostukseen 18.11.2020
  • Pyöräilyn edistäminen on yhteinen työmme 9.9.2020
  • Mitä kokoaisit omaan Sibeliusboksiisi? 19.8.2020

Blogit

  • 7.1.2021

    Lisää intoa asukasosallisuuteen

    Kuopion lähidemokratia sekä asukasosallisuus ovat olleet tarkastelun alla kaupungin talousarvion laadinnassa. Pitäjäraatien toimintaedellytykset sekä asukastupatoiminnan ja -verkoston muokkaus herättävät tunteita - ja hyvä niin. Asukkaiden hyvinvoinnin näkökulmasta on erityisen tärkeää tarjota mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elinympäristöönsä sekä eri alueiden kehittäminen tasapuolisesti.

  • 16.12.2020

    Hengitä hyvä ihminen

    Vuoden lopun kiireet saavat monen haukkomaan henkeään. Useampi meistä varmasti vetää syvään henkeä, kun tämä eriskummallinen, hullu vuosi on pian ohi. Hengitys kulkee mukanamme sanonnoissa, mutta myös joka hetkessä, jonka elämme. Oletko koskaan pysähtynyt tarkkailemaan tunnetko ilman kulkevan hengityselimissä, huomaatko reagoiko hengityksesi kehon kireyksiin ja mitä muutoksia stressitila saa aikaan hengityksessä?

  • 18.11.2020

    Ilmastoahdistuksesta ilmastoinnostukseen

    Otsikon mukaisella ilmauksella eräs Pohjois-Savon ilmastotyön kehittämisessä mukana oleva toimija kuvasi sitä muutosta, mitä meidän mielissämme tulisi tapahtua, jotta voimme toimia ilmastolle ystävällisemmin. Mielestäni ilmaus on erityisen onnistunut. En ole ikinä uskonut siihen, että pelottelulla tai uhkakuvien maalaamisella kehitetään yhteiskuntaa ja aktivoidaan ihmisiä.

Kaikki blogit